K L E P P U R

Olin juuri hankkinut kolmipolvisen orin vuonohevostemme geenikantaa laajentamaan havahduttuani siihen tosiseikkaan, että hevosemme alkoivat jo olla aika pitkälti sukua toisilleen. Tajusin tarvitsevamme myös kaksipolvista hevosta, jolla ei olisi meidän hevosten kanssa samoja nimiä sukutaulussa. Bongasin Mari H:n vuonistamman Svanhildrin, jolla oli juuri täydellinen suku meidän hevosia ajatellen. Otin yhteyttä Mariin ja sain kuulla, että hänen hevosestaan saisi tilausvarsan. Piti vain enää löytää sopiva ori sille jostain oman tallin ulkopuolelta. Eipä sitä tarvinnut kauaa etsiä, sillä Winmourista löytyi parikin erittäin potentiaalista vaihtoehtoa. Kumpaakin olisi saanut lainata ja päädyin niistä lopulta hiirakkoon Derian Arthuriin.

​

Svarre on hirmu ystävällinen kaikkia kohtaan, mutta siinä on myös vähän häslääjän vikaa. Ori ei tunnu ihan hahmottavaan kokoaan ja voimiaan ja kun tämä yhdistetään sen häsläämiseen, niin kantapään kautta on opittu, että mm. sen nopeasti kääntyilevää päätä kannattaa vähän varoa. Svarre on melko nopeasti kiihtyvää sorttia, jolla kierrokset nousevat äkkiä ja silloin se rupeaa sähläämään entistä enemmän. Onneksi se osaa myös laskea ne nopeasti jos vaan touhuun puuttuu ajoissa. Yleensä kosketus tai esimerkiksi nopea ravistus riimunnarusta saa hevosen taas palaamaan maan pinnalle sieltä jostain. Hoidettaessa Svarre tilanteesta riippuen jaksaa seistä pitkäänkin aloillaan tai sitten jos joku saa sen levottomaksi, se saattaa yrittää kääntyillä ja pyöriä. Toisaalta harmaa ori nautiskelee esim. harjauksesta ja rapsutuksista ja suhtautuu yleisesti ottaen ihmisen huomioon positiivisesti. Jalkojen nostoon se on opetettu huolella ja ne nousevatkin missä tilanteessa tahansa todella tehokkaasti. Talutus on helpointa hoitaa ketjunarun kanssa, koska ketjun kilautus narua ravistamalla on tehokkain keino saada Svarren huomio, jos kierrokset meinaavat nousta. Onneksi ori on kova painimaan kaverin kanssa tarhassa ja se selvästi rauhoittaa sitä.

​

Työntekoon Svarre suhtautuu suurella intohimolla. Se on aina todella tohkeissaan ja tärkeänä päästessään hommiin. Siitä on selvästi kiva oppia uutta ja kiva esitellä oppittuja taitoja. Ori myös selvästi käy kehuilla, sillä sitä pörheämmin ja innokkaammin se tekee, mitä enemmän saa kehuja. Svarrella on siitä kiva ratsastaa, että se tosissaan haluaa liikkua eteenpäin ja nauttii kroppansa käyttämisestä. Se rakastaa fyysisiä haasteita ja on elementissään niin kokoamista harjoitellessa kuin raskasta ylämäkeä kiivetessä ja vaikka sänkkärillä päästessään venyttämään itseään kiitolaukassa ääriasentoon. Hiirakko on parhaimmillaan niin kouluratsastuksessa kuin valjakkoajossa ja oikeastaan maastossakin. En oikein tiedä, mihin Svarresta ei olisi. No, esteille sen tekniikka ei ole mikään paras. Apuihin ori reagoi pääosin nopeasti, paitsi kierroksilla käydessään. Jos meno meinaa mennä ratsastaessakin sähläämiseksi, on pitkien ohjien antaminen helpoin keino rauhoittaa tilanne. Joskus Svarre saattaa itsekin jo kiskoa itselleen pitkää ohjaa, jos tuntee olonsa kovin levottomaksi. Onneksi Svarre ei kiihtyessäkään ala hyppiä pystyyn eikä odotettavissa ole myöskään mitään rodeokohtausta, vaan ihan vain vauhti lisääntyy ja keskittyminen vähenee. Parhaimmillaan Svarre on tosi kiva ratsu ja valjakkohevonen, jolta löytyy hieno muoto sekä matkaavoittavat, ponnekkaat liikkeet.

​