Minulle tyypillinen asioiden jahkailu meinasi viedä minulta yhden hienon hevosen, sillä pieni liinakko tamma ehti löytää ostajansa sillä aikaa, kun minä vielä harkitsin asiaa. Ystäväni totesikin, että selvästi minun ei ollut tarkoitus saada juuri tätä hevosta. Vaan niin kohtalo - tai sattuma - kuitenkin päätti toisin, sillä eräänä ihan tavallisena torstai-iltana puhelimeni soi ja hevosen myyjä soitti minulle, että vieläkö olisin kiinnostunut Aprista. Ostaja oli tullutkin toisiin aatoksiin bongattuaan myynnissä Apria taitavamman esteponin ja perui kaupat. Nyt ei ollut enää aika jahkailla, joten totesin, että olen edelleen kiinnostunut ja tulen hakemaan Aprin heti seuraavana iltana.

​

Miten sopivaa, että tällaisen sattumuksen kautta minulle päätynyt hevonen sattuukin olemaan sellainen kuin se on; herkkävaistoinen, sielukas ja viisas persoona, jolla tuntuu olevan lähes yliluonnollisia kykyjä. Apri ei toden totta ole kaikkien käteen sopiva hevonen. Ei siksi, ettäkö se olisi jotenkin vaikea tai hankala, vaan siksi, että se on niin herkkä muiden energioille. Kaikkia ihmisiä Apri ei edes suostu lähestymään ja jos sen yrittää hakea silloin kun omassa päässä vilisee negatiivisia ja aggressiivisia tunteita, tamma kääntää selkänsä ja kävelee pois. Jotkut ihmiset saavat sen jo meidän tontille astuessa kävelemään portin läheltä laitumen toisen päähän. Pelko ei Apria haittaa, mutta mitään aggressiivisia tunteita ja kiihtymystä se ei kestä. Noin muutoin tamman käsittelyssä ei ole mitään poikkeuksellista, eivätkä hoitotoimenpiteet aiheuta sille ahdistusta. Itse asiassa Apri tuntuu ymmärtävän, että sitä yritetään auttaa, joten vähän epämiellyttävämmätkin toimenpiteet, kuten vaikka haavanhoito tai mahan letkutus sujuvat siististi. ​

​

Ratsastaessa Apri lukee ratsastajaansa taitavasti, jopa niin taitavasti, että välillä uskoo sen osaavan lukea ajatuksia. Se on luonnostaan aika varovainen, joka näkyy erityisesti esteillä ja maastossa. Tämä tamma ei ryntää suin päin suden luolaan tai suohon, vaan katsoo, kokeilee ja vasta todetessaan asian turvalliseksi, menee. Esteillä Apri on super varovainen jaloistaan, joka ei ole pelkästään etu, koska se kääntyy jopa vähän ylivarovaisuuden puolelle. Tammalta nähdäänkin joskus mielenkiintoisia puolikkaita ja minilaukka-askeleita, kun se viime hetkeen miettii, onko este todella turvallinen hypätä. Sillä on silti aikamoinen kyky päästä huonostakin askeleesta usein puhtaasti yli. Kouluratsastuksellisesti haastavinta on saada Aprin askel pitenemään, sillä tamma jää mieluusti vähän pikkusievästi sipsuttelemaan. Toisaalta sille on helppo pitää yllä tasainen, kaunis muoto, josta se saakin kehuja. 

​