Hoppuun liittyy sellainen hassu juttu, että näin siitä sosiaalisessa mediassa kuvia jo sen ollessa pikkuvarsa. Samainen päivitys oli sellainen harkitseva myynti-ilmoitus, jossa ilmaistiin, että ori voisi mahdollisesti lähteä uuteen kotiinkin hyvän sellaisen sattuessa. Ihastuin varsan ulkonäköön ja väriin sen verran, että hetken leikittelin ajatuksella tehdä siitä ostotarjous. En tosissani kuitenkaan halunnut varsaa, joten tarjous jäi tekemättä. Jostain päähäni vain pälkähti ajatus, että tuossa on ihan minun ponini, minun pitäisi ostaa se. Asia kuitenkin jäi. Kunnes reilut pari vuotta myöhemmin Hopeahäivä tuli eteeni uudelleen, nyt jo komeana nuorukaisena. Ja se oli myytävänä.

​

Intuitioni tai mikä lie oli oikeassa, Hoppu on ihan minun ponini. Itse asiassa kun kävin sitä katsomassa, minulle tuli tunne kuin jo tuntisin sen - ja juuri samalla tavalla ori reagoi minuun, mikä oli sikäli erikoista, että kuulemma Hoppu oli yleensä hieman varovainen uusien ihmisten suhteen. Emältään kaiketi oppinut, koska se oli kuulemma samanlainen. Ajan myötä orista on tullut avoimempi, mutta ei se edelleenkään ensimmäisenä ole lähestymässä tuntemattomia ihmisiä, vaan on selvästi sellainen tarkkailija. Sen luottamuksen ansaitessa Hopusta kyllä saa luottoystävän, jonka harjaan kuiskutella murheet ja pettymykset ja joka laitumellakin saattaa lähteä seurailemaan ilman riimuakin. 

​

Hoppu on kiltti ja kohtelias ori, joka haluaa luottaa ihmiseen ja on siksi helppo käsitellä silloinkin, vaikka sitä vähän jännittäisi. Ikävämmätkin pakolliset toimenpiteet sujuvat, kun vieressä on luottoihminen tukemassa. Tuttu kengittäjä saattaa jopa saada Hopulta jopa pienen hörähdyksen osakseen. Myös lasten kanssa ori tulee lähes poikkeuksetta hienosti toimeen ja suhtautuu heihin jopa luottavaisemmin kuin vieraisiin aikuisiin. Hoppu kulkee tutun ihmisen kanssa mihin tahansa löysällä riimunnarulla.

​

Ratsastaessa Hoppu on rauhallinen, malttavainen ja kuuliainen. Se ei tee juuri mitään sellaista, mitä siltä ei pyydä, vaan se aina odottaa ratsastajan merkkiä. Joskus oria saattaa jännittää, mutta silloinkin se luottaa ratsastajaansa ja siihen, että tämä kertoo miten toimitaan. Hoppu on herkkä pidätteelle, mutta haluaa kuitenkin mielellään tuntuman ja hakeutuu sille herkästi. Lisäksi se kuuntelee tarkasti pohkeita, istuntaa ja myös ääniapuja. Hopulla on pehmeät, pyöreät ja vähän ponimaiset liikkeet, joissa on erittäin mukava istua. Jännittäessään sen käynti menee helposti passimaiseksi, mutta asia korjautuu kun sen saa rentoutumaan ja kulkemaan pidemmällä askeleella. Koulupuolella Hopun etuja ovat juuri sen kuuliaisuus ja täsmällisyys sekä erityisesti ravitehtävät. Esteillä ori on aavistuksen epävarma ja tarvitsee ratsastajan, joka osaa tukea sitä riittävästi. Maastossa Hoppu kulkee yllättävän rennosti ja kivasti hakien kuitenkin koko ajan kontaktia ratsastajaansa.