Jos olisin tuntenut Naperon varsana, se tuskin olisi päätynyt omistukseeni. Olen nimittäin saanut kuulla, että se oli varsin tuittu varsa, joka vastusti ihan periaatteesta kaikkia sellaisia ideoita, jotka eivät olleet sen omia. Eli siis lähes kaikki ihmisen ideat olivat sen mielestä huonoja ja vastustettavia. Se ei siis ollut helpoin koulutettava ja käsiteltävä hevosen alku. Toisaalta Napero on sitten siinä mielessä kiitollinen oppilas, että kun se vihdoin toteaa jonkun asian loppujen lopuksi olevan sittenkin "ihan ok", samasta asiasta ei ole tarvinnut sen kanssa enää koskaan sen jälkeen käydä neuvotteluja. Olen siis erittäin tyytyväinen, että joku muu on tehnyt sen kanssa perustyön, joten itse saan pääasiassa nauttia sen kanssa ihan sujuvasta arjesta.

​

Napero on tosiaan hyvin itsetietoinen ja sellainen pieni suuri persoona, joka ei paljon kuvia kumartele. Se ei välttämättä olisi kovin hyvä tarhakaveri yhdelle alistuvaiselle hevoselle, koska tämä tamma ilman muuta käyttäisi asiain tilan hyödykseen. Isommassa laumassa se on yllättävän toimiva, ei juurikaan yritä pomottaa muita, mutta ei myöskään alistu minkäänlaiseen pompottamiseen. Napero on oikeastaan aika itsenäinen tyyppi, joka ei epäröi tehdä omia ratkaisujaan, vaikka muu lauma toimisi eri tavalla. Hassua, miten sama poni on omalla tavallaan tosi rohkea, mutta sitten kuitenkin samaan aikaan aika säikky. Sen ensireaktiona yllättäviin asioihin on säpsähdys ja säikähdys, mutta kuitenkin se sen jälkeen on valmis lähestymään rohkeasti tätä säikähdyksen aiheuttajaa. Hirven rynnätessä yllättäen puskasta kohti, Napero ensisäikähdyksen jälkeen jää jalat tanassa katsomaan sarvipäätä siinä missä muu lauma tekee 180 asteen käännöksen ja ryntää hännät pystyssä pakoon. 

​

Pääasiassa Napero on tosiaan hyvä käsitellä ja sitä katsoessa on välillä vaikea uskoa, miten vastahankainen se on joskus varsana ollut. Toisaalta tamma on kyllä huvittavankin tarkka rutiineista - tai ehkä ennemmin saavutetuista eduistaan. Kannattaa siis olla vähän varovainen sen suhteen, ettei opeta sille vahingossa mitään uusia rutiineja. Älä siis syötä ratsastuksen jälkeen kolmena peräkkäisenä päivänä sille porkkanaa, ellet halua sen neljäntenäkin päivänä vaativan sitä porkkanaansa! Mutta ne jo opitut asiat Napero kyllä hoitaa kunniakkaasti ja näin ollen niin päivittäiset kuin vähän harvemminkin tapahtuvat hoitotoimet ja rutiinit sujuvat sen kanssa kivasti. Asioiden ollessa mallillaan Napero on oikeastaan aika viilipytty, eikä turhan tarkka siitä, kuka sen kanssa toimii. Tamma ei ole kovin seurustelevaista tyyppiä, tärkeämpää sille ovat esimerkiksi ruoka- ja työasiat. ​

​

Ratsastaessa Naperosta näkee heti, mikä sen fiilis ja motivaatio tänään on. Maastoon se lähtee aina erityisen halukkaasti, mutta tämä tamma ei oikein ole rauhallisten maastojen ratsu, koska sen pieni pää ei oikein kestä sellaista, jos totutulla laukkapätkällä ei tällä kertaa laukatakaan ja silloin sieltä saattaa tulla vastalauseena kuumumisen lisäksi myös kiukkuisia pukkeja. Myöskään se ei tykkää pysähdellä ja odotella sellaisissa paikoissa, missä sitä ei normaalisti tehdä - sen sijaan tavallisella taukopaikalla se kyllä seisoo kiinni sidottuna ihan rauhassa. Muutoin Napero on kivan reipas ja mutkaton maastoratsu, kunhan ei jännitä sen säpsähtelyjä. Tamma menee yli tai läpi mistä vaan, sitä ei pelota yli- tai alikulkusillat, mutaiset ojat, risukot, peltoaukeat tai synkät metsät.

 

Kenttätyöskentelyyn tamman motivaatio vaihtelee, mutta estetehtäviin sitä riittää kyllä. Oikeastaan Napero innostuu joskus esteistä turhankin paljon, etenkin pienen tauon jälkeen se saattaa kuumua niin, että jarrut meinaavat helposti päästä katoamaan. Sen kanssa kannattaakin tehdä paljon kuuliaisuustsekkauksia ja puolipidätteitä ennen radalle menoa ja esteiden välissä. Jos ratsastaja jää ohjaan liikaa kiinni tai pidättää liian lähellä estettä, se kostautuu helposti lähinnä puomien kolautuksina ja pudotuksina, joskus Napero saattaa myös pukittaa ilmoittaakseen ratsastajalle, ettei tykännyt moisesta. Kuumumista sen sijaan harvemmin tapahtuu kouluratsastuksessa, joka on Naperon mielestä se tylsin laji. Jos tamman saa puolelleen, se kyllä suorittaa liikkeet kivasti ja hyvässä järjestyksessä, mutta sitä joutuu usein vähän motivoimaan hommaan. Innokkaana esteponina se on helposti vaihtamassa automaattisesti laukkaa esim. lävistäjälle tai vastalaukassa ympyrälle mennessä, joten näissä kohdissa ratsastajan täytyy osata ennakoida ja olla selkeä. Alaspäin siirtymiset ja tasajaloin pysähdykset ovat taas Naperon vahvuuksia. ​​