Rehellisesti sanoen, jos Patu ei olisi ollut ystäväni hevonen, en tiedä, olisinko ostanut sitä. Ehkä en. Tiesin nimittäin tämän orin melko kiihkeäluonteiseksi ja orimaiseksi oriksi. Itse asiassa Patu tuli alkuun meille ihan vain karsinapaikalle, koska ystävälleni tuli hankala tilanne silloisen tallipaikkansa kanssa. Oria ei ihan joka talliin oteta, joten hän kääntyi minun puoleeni ja lupauduin ottamaan Patun väliaikaisesti meille. Vähänpä tuolloin tiesin siitä, että paitsi että Patu jäisi pysyvästi, se päätyisi myös kokonaan minun nimiini.

​

Patu ei ole luonteeltaan mitenkään varsinaisen hankala, moni kuvaisi sitä ihan perusoriksi. Olen vain itse tottunut niin helposti käsiteltäviin oreihin, että tällainen kiihkeämpi ja - no, orimaisempi - ori on minulle vähän uutta. Se on ystäväni kunniaksi sanottava, että hän on onnistunut hienosti totuttamaan Patun monenlaisiin hoitotoimiin, eikä se niistä juuri välitäkään. Oli kyse klippauksesta, lastauksesta, raspauksesta tai varustamisesta, niin kaikki on Patulle aika peruskauraa. Useimmiten myös sen taluttaminen sujuu ilman vippaskonsteja, joskin vältän Patun taluttamista narulla ilman, että sen kietoisi edes turvan ympäri. Ihan vain varmuuden vuoksi, koska Patulla on taipumusta aina joskus vähän hillua, erityisesti keväisin, syksyllä ja ensipakkasilla. Tätä hillumista ja poukkoilua tapahtuu jos Patu syystä tai toisesta kiihtyy tai jos sillä on patoutunutta energiaa. 

​

Ratsastaessa Patu on menohaluinen ja innokas. Tämä ori nauttii päästessään käyttämään kroppaansa ja saadessaan fyysistä haastetta. Sille vaikeampaa on, jos asia vaatii enemmän keskittymiskykyä ja henkistä kapasiteettia; liika prässääminen saattaa saada Patulla kiehahtamaan yli. Parhaimmillaan sen onkin tehdessään jotakin, minkä se osaa tai on henkisesti helppoa, mutta fyysisesti haastavaa, kuten kokoamaan, venyttämään tai lyhentämään askelta tai esimerkiksi tarpomaan lumihangessa. Kouluratsastus onkin tälle orille erinomainen laji, jossa se pääsee käyttämään kroppaansa monipuolisesti. Sama juttu valjakkoajon kanssa. Toisinaan Patu sortuu helposti ennakoimaan itselleen kivoja tehtäviä, vaikka periaatteessa onkin avuille melko kuuliainen. Vahvin askellaji sille on ehdottomasti laukka, sillä orilla on mukavan pyörivä ja ponnekas laukka. Käynti on sen heikoin askellaji ja myös käyntitehtävät ovat orille vähiten mieluisia. 

​