Olin selaillut tapani mukaan hevosten myynti-ilmoituksia ja yhden olin ohittanut jo useamman kerran, koska se ei ollut hakemaani. Noin kuudennella kerralla huomasin lukevani ilmoitusta jotenkin eri fiiliksellä kuin aiemmin. Tai pikemminkin fiilis tuli vasta vähän jälkeenpäin. Olin jo pesemässä hampaita ja valmistautuessa yöpuulle, kun mietin, mikä minun mieltäni oli kiusannut koko päivän. Se oli kuin sana, joka kiusoitellen keikkui mieleni reunalla tulematta kuitenkaan aivan ulos asti. Pääni tyynyyn saadessani tajusin yhtäkkiä, mikä minua kiusaava asia oli. Se oli se hitsin hevonen! Vielä kerran palasin Piiskun myynti-ilmoitukseen ja ajattelin, että josko sitä kuitenkin laittaisi myyjälle viestiä. Ihan vain niin kuin kokeilumielessä, eihän siinä mitään menettäisi.

​

Piisku on aika persoonallinen tapaus, jonka sain kuulla rehellisesti myyjältä jo ennen kuin koko tammaa vielä näinkään. Se on nimetty mielestäni todella osuvasti, sillä Piiskun elementti olisi ehdottomasti tuli - ja kieltämättä siitä tulee ajoittain mieleen tulta syöksevä lohikäärme. Ei Piisku oikeastaan ilkeä tai edes kiukkuinen ole, mutta ärsytettynä ja etenkin toisten hevosten kanssa sen lohikäärmepuoli tulee esille. Välillä jaksan edelleen yllättyä, miten samassa hevosessa voi olla kaksi niin erilaista puolta; se kaiken sietävä, kärsivällinen lasten lellikki ja sitten se tulinen, tulta syöksevä tamma. Piisku on hevonen, joka valitsee omat ihmisensä. Kaikki eivät sen kanssa vain yksinkertaisesti tule toimeen, mutta yleensä lasten kanssa se on todella pitkäpinnainen ja heihin se suhtautuu erityisen suurella kärsivällisyydellä.

​

Hoidettaessa Piisku voi olla joko hyvin rauhallinen ja mukava tai sitten aikamoinen vastaanhangoittelija. Lasten ja kokemattomien kanssa se on kuin mikäkin maailman kiltein terapiaratsu, mutta aikuisilta se sietää selvästi vähemmän. Jos Piiskun pinna katkeaa, se katkeaa kunnolla ja pitkäksi aikaa, jolloin se kieltäytyy yhteistyöstä täysin. Useimmille se on kuitenkin helppo käsiteltävä, lapsetkin voivat sitä hakea tarhasta ja harjailla ilman ongelmia. He voivat vaikka kulkea sen mahan alta, eikä se sano siihen mitään. Ei sillä, että tällainen meillä olisi jotenkin tapana tai missään nimessä suositeltavaa...

​

Kärryjen edessä Piisku on erittäin vireä ja sitä saa ennemmin pidellä kuin pyydellä eteenpäin. Se kuuntelee kuitenkin pidätteitä, mutta saattaa ilmaista päätään heilauttelemalla, ettei ole ihan samaa mieltä kuskin kanssa. Ratsastaessa se ei ole aivan yhtä menevä, vaan etenkin kentällä sitä saa usein ihan ratsastaakin reippaasti eteenpäin. Kokemattomampien kanssa se on erityisen rauhallinen ja menee mahdollisimman tasaista mummoravia. Kevytkätisen ratsastajan kanssa siitä kuoriutuu kyllä reipaskin ratsu, jonka kanssa onnistuvat niin koulukiemurat, pienet esteet kuin maastoilukin. Piisku kuitenkin luonnostaan kulkee aika matalassa muodossa ja sille on haastavaa koota itseään. Erityisesti sen laukka on aika maahansidottua, mutta kyllä sillä oikeanlainen ratsastaja saa B-radan kunnialla läpi, kunhan osaa ratsastaa jäämättä ohjaan kiinni.