Säihke on hevonen, jolla on mielestäni huumorintajua - joskin sen huumorintaju on ehkä hieman omalaatuinen. Tammalla on nimittäin vähän omia juttujaan, joiden päälle muut eivät oikein ymmärrä. Ensinnäkin sillä on pakkomielle kaikenlaisiin tupsuihin: jos Säihke näkee tupsun, sen täytyy saada höplätä sitä huulillaan ja kuolata märäksi. Ja tamma tekisi sitä vaikka kuinka pitkään. Toinen omituisuus on se, että se rakastaa puhallella kuplia. Läsipää työntää mielellään koko turpansa vesiämpäriin ja puhaltelee veteen niin, että siihen muodostuu kuplia. Kolmas erikoisempi tapa liittyy väkirehujen ja mössöjen syömiseen, sillä Säihke syö kuppinsa aivan typötyhjäksi. Siis sen täytyy saada imaista sieltä ihan se viimeinenkin jyvänen, ennen sitä on aivan turhaa koittaa ottaa siltä ämpäriä pois, tamma ei sitä luovuta.

​

Ihmiset ovat Säihkeen mielestä pääosin aika hauskoja tyyppejä. Tosin jos joku tyyppi ei sitä miellytä, sen näkee tamman ilmeestä heti. Tällaisen ihmisen lähestyessä se kääntää takapuolensa kohti jo valmiiksi - ei kuitenkaan potkaistakseen, sillä Säihke ei potki. Se vain osoittaa, että ei halua olla tekemisissä tämän tyypin kanssa. Muutoin Säihkeelle ei ole niin väliksi, kuka sitä käsittelee. Ihan pienille lapsille Säihke ei kuitenkaan ole se ihanteellisin hoidokki, sillä tammalla ei ehkä ole aivan täydellistä käsitystä omista voimistaan ja joskus sen mielestä on mukava tönäistä esimerkiksi sen kavioita nostavaa ihmistä takapuoleen ja kokeilla, minkä reaktion saa aikaiseksi. Sitten jos ihminen sattuisikin menettämään tasapainonsa, katsoo tamma aivan hämmästyksestä silmät ymmyrkäisinä, että mitäs ihmettä tuo kaksijalkainen oikein pelleilee. 

​

Ratsastaessakin Säihkeellä on muutamia erikoisuuksia. Tamma päättää itse, kuinka pitkään alkukäynnit kestävät ja koska ratsastaja saa ottaa ohjat käteen. Olen joskus huvikseni ottanut aikaa ja yleensä Säihke haluaa kävellä 4-6 minuuttia pitkin ohjin. Jos ohjat yrittää ottaa ennen sitä, tamma vain nyppii niitä takaisin itselleen. Sitten kun Säihke on valmis, sillä ei ole mitään ongelmaa ohjastuntuman kanssa ja itse asiassa tamma on hyvässä kontaktissa ratsastajansa kanssa. Kai se on niin, että jos ratsastaja kuuntelee hevosta, hevonenkin on valmis kuuntelemaan ratsastajaansa. Säihkeellä on kivat liikkeet ja se liikkuu mukavan pyöreänä, mutta oikea kierros on sille selvästi haastavampi. Ensimmäinen laukannosto oikeaan kierrokseen vaatiikin pienen asetuksen ulospäin ja sisäohjalla selkeän hellityksen, muuten Säihke ilmaisee pikku pukilla, että nyt on vähän vaikeaa. Kun se on päässyt laukkaamaan oikeaan kierrokseen hetken, se yleensä vertyy niin, ettei seuraavissa laukannostoissa enää ole ongelmaa. Esteillä Säihke on reipas ja innokas, mutta tarkka siitä, että ratsastaja tuo sen hyvään paikkaan. Varsinkin siihen oikeaan kierrokseen se rikkoo raville, jos sen askeleet eivät muuten sovi ja sen pitäisi pidentää askeltaan. Maastossa tamma on super; se kulkee iloisen rennosti, mutta vetävin askelin ja näkee kaiken, muttei juuri säikkyile. Porukkalaukoissa saattaa joskus tulla sellainen jännitys- ja intopukki alkuun vinkaisun kera, mutta ei se ratsastajan tasapainoon vaikuta. 

​