Tillin talli

Haffe on iloinen ja sosiaalinen hyvän mielen hevonen, joka ei taida tuntea käsitettä huono päivä. Se lähtee aina yhtä positiivisena mihin tahansa mukaan - sille käy kaikki. Ilman satulaa? Satulalla? Esteitä? Leikkitunti? Maastoon yksin tai porukassa? Ajamaan? Pulkka perään? Vikellyshommia? Haffe on mukana! Se on innokas tekemään kaikkea ja rohkea lähestymään uusia asioita. Ei väliä, onko tekniikka täysin hallussa, sen rehti ja reipas asenne korvaa kaiken. Ihan sama millaisen esteen sen eteen laittaa, se ainakin yrittää aina hypätä sen yli. En tiedä olenko koskaan nähnyt Haffen kieltävän, se ennemmin ottaa pitkän tai lyhyen tai vaikka puolikkaan askeleen, hyppää vinosti tai vaikka paikaltaan, mutta ei kiellä. Ja vaikka onkin innokas hyppäämään, ei se kuitenkaan kiihdyttele esteille ihan hurjana, vaan pysyy hanskassa. Kouluratsunakin Haffe on varsin toimiva. Sen vahvuus on suoruus, se on yllättävän symmetrinen molempiin suuntiin. Haasteellisinta on saada se edestä kevyeksi, sillä ruuna jää mieluusti hieman etupainoiseksi ja antaa ratsastajan kannatella itseään. Laukka vaatii hieman työstämistä, mutta kun sen saa rullaamaan, se pyörii tosi kivasti. Haffe loistaa myös WE-tehtävissä, joissa sen rauhallisuus ja rohkeus on eduksi. Myös maastoon ruuna lähtee aina yhtä halukkaasti, niin yksin kuin porukassa. Siltä ei tarvitse odottaa mitään riehaantumista ja vaikka onkin innokas, niin ei se yleensä millään lailla villiinny porukkalaukoissakaan. Haffe tosin todistettavasti osaa heittää pukin oikein innostuessaan, mutta tätä tapahtuu ehkä maksimissaan kerran vuodessa.

Hoitaessa Haffe tykkää ottaa välillä kontaktia hoitajaan ja mieluusti myös viereisiin hevosiin tai vaikka ohi kulkevaan tallikissaan. Sinällään sille ei tuota ongelmia seistä aloillaan, mutta se vain on ihan todella sosiaalinen tapaus, siis ihan kaikkien kaveri. Mitä enemmän sen ympärillä on hyörinää ja elämää, sitä onnellisemmalta Haffe näyttää - onpahan ainakin virikkeitä. Ruuna on myös varsin hoitomyönteinen hevonen, joka suhtautuu kaikenlaisiin hoitotoimiin ihan rennosti sen suurempia ihmettelemättä. Sitä ei jännitä astella traileriin eikä klippauskoneen ääni epäilytä sitä vähääkään, päin vastoin klippauskoneet ja hammasraspit kiinnostavat sitä kovasti. Ainoastaan loimien suhteen Haffe on aika luonnonlapsi; se antaa laittaa loimen päälleen, mutta onnistuu aina jotenkin riisuutumaan siitä itse. Tai sitten se houkuttelee kaverin (= Rutun) repimään ja riisumaan sen puolestaan. Myös riimuja tämä hevonen on onnistunut hukkaamaan enemmän kuin muut tallin hevoset yhteensä. Talutus on ainoa asia, missä Haffe ei käyttäydy täydellisen siivosti, sillä se on erittäin ruokaorientoitunut hevonen, eikä siltä löydy tässä asiassa kovinkaan paljon itsehillintää. Suoraan sanottuna se saattaa kiskoa näkemälleen heinäkasalle unohtaen taluttajan kokonaan ja sen vuoksi sitä kannattaakin taluttaa aina jonkin varmistuksen kanssa. 

​​​