Tillin talli

Jörö on luonnostaan vähän sellainen tahmatassu; laiskanpulskea ruuna, jonka kanssa täytyy keksiä miten saada se motivoitumaan. Jos tässä onnistuu, on satulan alla tasaisen varma suorittaja, vaikka eihän Jöröstä parhaallakaan ratsastuksella mitään liitokaviota saa, liikkeet kun ovat mitä ovat (= aika maahansidotut). Tasaisuudessa on myös puolensa, sillä Jörö on oiva ratsu aremmille sekä heille, joilla on ongelmia tasapainon kanssa. Jörössä sekä vahvuus että heikkous on se, että se ei ole hirveän herkkä ratsastajan tekemisille. Se ei suuremmin reagoi ratsastajan tahattomiin horjahduksiin, eikä se häiriinny vahingossa kylkeen heilahtavasta pohkeesta. Toisaalta siltä on turha odottaa sekunnin sadasosassa tapahtuvaa reaktiota niihin tarkoituksellisiinkaan apuihin - varsinkaan jos ratsastaja ei ole tosi napakka ja selkeä. Ruuna sopii terapiaratsuksi, vikellykseen ja sillä on todella mukava mennä ilman satulaa. "Kuin nojatuolissa istuisi", kuten eräs ratsastaja asian ilmaisi. Myös maastoon Jörö sopii ratsastajalle, joka haluaa keretä ihailemaan maisemiakin, sillä ruuna on järkevä, varmajalkainen ja reaktioissaan maltillinen. Ainoastaan paarmat saavat Jörön pasmat sekaisin ja sen vuoksi se puetaankin paarma-aikaan päästä häntään.

​

​Karsinassa Jörö on aika huomaamaton hevonen. Se ei yleensä pidä mitään ääntä itsestään, ruoka-aikoinakin se korkeintaan kurkkii hiljaa korvat hörössä käytävälle, mutta ei pidä mitään meteliä. Ruuna ei ole mikään maailman sosiaalisin tyyppi, eikä se hakeutumalla hakeudu ihmisten seuraan, mutta eipä sitä kaksijalkaisten läsnäolo millään tavoin häiritsekään. Sille ihmiset tuntuvat olevan aika samantekeviä. Ehkä Jörö on vähän introvertti; seura on ihan mukavaa silloin tällöin, mutta sitten välillä pitää päästä palautumaan ja latautumaan ihan omaan rauhaansa. Tästä ruunasta ei varmasti olisi ison ratsastuskoulun tuntihevoseksi ja luultavasti se stressaantuisi jos ympärillä olisi jatkuvasti hulinaa. Hirmuisen helppo ja kiltti Jörö on kyllä hoitaa,  varustaa ja taluttaa, sellainen suoraviivainen ja mutkaton hevonen. Se oppii nopeasti säännöllisesti toistuvat jutut, joten kun sitä lähestyy kaviokoukun kanssa, se usein nostaa etujalkaansa jo valmiiksi ja suitsien lähestyessä availee suutaan. Tarhaan viedessä se pysähtyy automaattisesti portille odottamaan, että taluttaja aukaisee sen. Kengittäjämme nauroi, että Jörö varmaan ojentelisi naulatkin hänelle valmiiksi, jos pystyisi. 

​

​​