K L E P P U R

ii. Kanervikon Rolf (145 cm, rnhkko) on suomalaisen Kanervikon tilan (EVM) kasvattama ori ruotsalaisista linjoista. Tai itse asiassa Rolf on ollut ruuna jo pidempään, sillä se ruunattiin kolmen jälkeläisen jälkeen. Se on aina ollut aika muhkun mallinen ja jyhkeä, mutta ruunauksen myötä se on omistajansa mukaan päässyt myös päässyt kerryttämään muutamia liikakiloja, jolloin vaikutelma on vieläkin muhkumpi. Luonteeltaan Rolf on hyvin rauhallinen, nykyään jopa vähän laiskan puoleinen tyyppi, jota joutuu toisinaan vähän houkuttelemaan töihin. Kuitenkin ruuna on käsiteltäessä kuulemma äärimmäisen kiltti ja rento, lastenkin hoidettavissa. Meriittejä Rolfilla ei ole, mutta nuorena se joskus palkittiin rotunäyttelyssä kakkosella.

​

iii. Rickar oli joka tavalla melko vaatimaton hevonen, mutta se oli omistajansa silmäterä, jonka vuoksi se pysyi oriina elämänsä loppuun asti. Ulkoisesti 144-senttinen ruunihallakko oli hyvin tavanomainen, siinä ei ollut suurempia heikkouksia, mutta ei sitä parhaalla tahdollakaan voinut näyttäväksikään kehua. Sillä oli ruunamainen ryhti ja olemus, hieman pitkähkö, joskin syvä runko ja kaulakin lyhyenpuoleinen. Toisaalta sillä oli melko hyväasentoiset ja vahvaluustoiset jalat. Rickarilla ei tiettävästi kilpailtu, mutta se toimi omistajansa monipuolisena harrastehevosena, pääosin kärryjen edessä. Luonne oriilla oli kuulemma 10+, minkä vuoksi sillä muutama tammakin astutettiin. 

​

iie. Bruna oli toisen palkinnon kantakirjatamma, joka syntyi Ruotsissa, mutta myytiin sieltä Suomeen 8-vuotiaana tehtyään Ruotsissa neljä varsaa. Bruna oli isohko, 146 cm korkea ruunihallakko, jolla tosiaan oli varsin korrekti rakenne ja rauhallinen, joskin erittäin omapäinen luonne. Tallilla tehtiin jopa muutamia erikoisjärjestelyjä Brunan vuoksi, sillä tamma suostui kulkemaan talliin vain tietystä ovesta, eikä se suostunut käyttämään automaattista vesikuppia, jonka vuoksi sillä oli ainoana perinteinen vesiämpäri. Varsoilleen Bruna oli huolehtiva emä ja se saikin myös Suomessa vielä kaksi varsaa. 

​

ie. Gertrud SWE on ruotsalaisen, hyvin pienen kasvattajan tuotoksia, kaunispiirteinen ja pienehkö (137 cm) ruunihallakon värinen tamma, joka myytiin Suomeen 2-vuotiaana. Gertrud toimi nuorempana omistajansa kanssa valjakkoajossa, jossa osoittautui luonnonlahjakkuudeksi. Tamma sai tuomareilta kehuja erityisesti ravistaan, josta löytyi yllättävän paljon näyttävyyttä ja ponnekkuutta. Gertrud oli erityisen hyvä tarkkuusradoilla ja se olikin sekä nopea että ketterä kääntymään, kiihdyttämään ja vaikka pysähtymään vauhdista. Myös tamman periksiantamaton ja sisukas luonne auttoi valjakkoradoilla. Omistajansa mukaan kuuliaisuus oli suurin haaste, vaikkei poni toisaalta ollut mitenkään hankala, se vain toisinaan ajatteli tietävänsä asiat paremmin kuin ohjastajansa.

​

iei. Mylens Victor (142 cm, rnhkko) oli laadukas ruotsalainen jalostusori, jossa yhdistyvät sukunsa parhaat puolet ja monistuvat siinä vielä paremmiksi kuin kumpikaan vanhemmistaan: toisin sanoen Victor on juuri sitä, mihin jalostuksella tähdätään. Rakenne orilla on erinomainen, luonne ja käsiteltävyys hyvä, ajettavuus erittäin hyvä ja liikkeetkin upeat. Ainoa selkeä heikkous orissa oli se, että sen kisapää ei ollut erityisen hyvä ja sen oli vaikea syödä vieraissa paikoissa, minkä vuoksi sen kilpaura jäi vähäiseksi, vaikka potentiaalia orissa olisi kyllä ollut. Myös jalostuksessa Victor osoittautui vähintäänkin melko hyväksi ja sillä onkin parisenkymmentä jälkeläistä. 

​

iee. Gunhilde oli omistajansa ensimmäinen hevonen ja se asui tilalla ensimmäiset vuotensa kanien ja lampaiden kanssa ilman lajitovereita, sen karsinakaverinakin oli kani. Tamma olikin luonteeltaan hyvin hellä ja lempeä, mutta myös hyvin itsenäinen. Gunhilde karkaili kuulemma laitumeltaan jatkuvasti ja käyskenteli sitten omalla pihallaan vapaana. Kuljetusautoon tammaa ei saatu millään ja omistajansa epäilikin, että Gunhilde on vain sellainen vapaa sielu, joka ei halua olla kahlittuna mihinkään. Gunhilde oli 138-senttinen ruunihallakko, jolla oli pieni tähti päässään. Varsoja Gunhilde sai kaksi, toinen pysyi omalla tilalla emänsä kaverina ja toinen myytiin Suomeen. 

​

ei. Eirind oli 143 cm korkea ruunihallakko ruotsalaisori, joka menestyi jo maitovarsana näytelmissä ja aikuisena hyväksyttiin kantakirjaan kakkospalkinnolla. Eirind oli melko vauhdikas ja hieman kuuma, mutta muutoin lempeäluontoinen ori, jolla oli elämänsä aikana monta kotia. Se toimi siitosorina useammallakin eri tilalla ja lisäksi se oli kaksi kertaa yksityisen harrastajan omistuksessa. Toisen kanssa Eirind kilpaili ihan menestyksekkäästi kouluratsastuksessa, kunnes omistaja päätti ostaa sen tilalle potentiaalisemman puoliveriratsun. Toisen kanssa Eirind taas kiersi näyttelykehiä voittaen kaikki mahdolliset ruusukkeet ja pokaalit ja siinä sivussa toimi emäntänsä harrasteratsuna. Eirindillä onkin aika liuta jälkeläisiä niin Ruotsissa kuin Tanskassa. 

​

eii. Luxen oli ruotsalainen komistus, jonka kanssa kierreltiin nuoresta pitäen näyttelykehiä. 144 cm korkea ruunihallakko sai näyttelytuomareilta kehuja vähän joka osa-alueelta, niin tyypeistä, rotu- ja sukupuolileimasta, jalka- asennoista, rungon leveydestä ja syvyydestä... Oikeastaan ainoita huomautettavia asioita olivat sen piirteetön säkä sekä aavistuksen ahdas pään ja kaulan liittymä. Rickar hyväksyttiin myös kantakirjaan ilman kilpailutuloksia toisella palkinnolla ja rakenteen lisäksi sai hyvää palautetta käytöksestään ja käsiteltävyydestään. Rickar oli parin vuoden ajan Suomessakin jalostusleasingissa, kunnes palaisi taksiin Ruotsiin.

​

eie. Emelda kilpaili sekä kouluratsastuksessa että valjakkoajossa ollen molemmissa lajeissa tasaisen hyvä. Sen vahvuuksia olivat kuuliaisuus, tasaisuus sekä tahdikkaat askellajit. Emelda oli myös rakenteeltaan hyvän tyyppinen ja nätti tamma, jolla luultavasti olisi ollut potentiaalia menestyä myös näyttelykehissä, mikäli omistajansa olisi ollut kiinnostunut sellaisesta. Luonteeltaan Emelda oli kuulemma erittäin kiltti käsitellä, ratsastaessa melko menevä ja jopa kuumahko, mutta silti kuuliainen ja siksi miellyttävä. Emelda oli 141 cm korkea vaalea ruunihallakko. 

​

ee. Skogstens Gunilla oli omistajansa silmäterä. Hän osti tamman siittolasta vuoden ikäisenä ja koulutti siitä itselleen ammattilaisten avustuksella monitoimihevosen. Hän oli hyvin motivoitunut ja innokas kokeilemaan kaikenlaista ja sen myös tammansa kanssa teki. Gunilla nappasi muutaman pokaalin koulukisoista, kiersi muutamia estekisoja (niistäkin jonkin ruusukkeen ansaitsi), kokeili valjakkoajoa (mutta ei kilpailuissa asti) ja yksiin matkaratsastuskilpailuihinkin parivaljakko tiensä löysi. Omistajansa mukaan Gunilla olikin täydellinen hevonen tähän kaikkeen, sillä tammalla riitti innokkuutta ja yritteliäisyyttä, eikä se oikein arastellut mitään. Iloisen reippaasti se teki kaiken, mitä omistajansa keksi siltä pyytää. Lisäksi Gunilla osoittautui myös hyväksi emäksi kahdelle varsalleen. Gunilla oli 141-senttinen ruunihallakko. 

​

eei. Aldar oli 143 cm korkea, väriltään harvinaisempi valkohallakko. 4-vuotiaaksi asti se pidettiin orina ja sillä astutettiin kourallinen tammoja, syksyn tullen se ruunattiin. Pian ruunaamisen jälkeen Aldar pistettiin myyntiin ja sen osti mies, joka oli kiinnostunut kilpailemaan sillä valjakkoajossa. Aldar olikin hienosti liikkuva hevonen, erityisesti sillä oli kokoisekseen varsin näyttävä, iso laukka ja oikeastaan varsin hieno ravikin - käynti oli helposti kiireistä. Omistaja keskittyi alkuun ruunan kunnon kasvattamiseen, sen jälkeen alkoi systemaattinen treenaaminen ja pian kilpaileminen. Aldar menestyi erityisesti valjakkoajon kestävyysluokissa. 

​

eee. Kamilla oli yksi Skogstenin siittolan neljästä kantatammasta, 140 cm korkea ruunihallakko. Omistaja kuvailee tammaa rehellisesti kertoen, että se oli pikemminkin hyvä kuin erinomainen. Kamilla ei loistanut millään osa-alueella, mutta sillä ei toisaalta ollut mitään vakavia heikkouksiakaan, se oli hyvä. Sillä oli hyvä rakenne, joskin tammoille tyypilliseen tapaan se oli hieman pitkähkö ja etupainoinen. Se liikkui tasapainoisesti ja tahdikkaasti, joskaan ei kovin energisesti. Luonteeltaan se oli ihmisille kiltti, mutta toisia hevosia kohtaan pomottava, minkä vuoksi se tarhattiin vain yhden sopivan kaverin kanssa. Varsoja Kamilla sai kaksi, molemmat tammoja. 

​

​​