Tillin talli

Leimussa on kaksi eri moodia: rauhallinen jolkottelija ja sitten se vahva ja vauhdikas menijä. Usein koulutunneilla esiin tulee mukavuudenhaluisempi Leimu, jota joutuu vähän virittelemään, että siitä saisi kaiken potentiaalin ja osaamisen irti - sillä tamma kyllä osaa. Esteillä varsinkin kokeneemman kuskin alla tammassa herää eloon se vireämpi puoli, jolloin Leimusta voidaan nähdä yllättävän vauhdikas ja hieman kuumakin puolensa. Kavalettitunneilla se on yleensä ennemmin rauhallinen ja tasainen, luottoratsu rimakauhuisellekin ratsastajalle. Maastossa näkyy molempia moodeja riippuen säätilasta, vuodenajasta, reitistä ja ratsastajan energiatasosta. Yllättäviä tilanteita Leimu saattaa säikkyä, mutta reaktiona on yleensä säpsähdys tai parin askeleen ryntäys eteenpäin.

​

Karsinassa Leimu on rauhallinen ja nautiskelee silmät lurpallaan harjaamisesta. Kaviot nousevat hitaasti, mutta varmasti. Kylmistä kuolaimista Leimu ei pidä ja voi yrittää väistää kuolaimia. Taluttaessa kulkee verkkaisesti, mutta kesän alussa saattaa yrittää viedä taluttajaa ruoholle, yleensä enää laidunkauden alkaessa ei jaksa, kun tietää jo pääsevänsä syömään sitä muutenkin. Toisin kuin suurin osa hevosista, Leimu suorastaan rakastaa pesua! Kesäisin tuntien jälkeen se suuntaa innokkaasti jonottamaan omaa vuoroaan spa-hetkeä varten. Sen sijaan traileriin meno hieman jännittää tammaa, mutta suomenhevonen kun on, ruualla lahjominen toimii lähes poikkeuksetta.