Snorre on omalaatuinen tapaus, enkä oikein ota selvää, onko se aidosti vähän hömelö vai pikemminkin niin fiksu, että osaa esittää hölmöä. Joissakin asioissa sillä kestää kauan, ennen kuin tajuaa tai muistaa miten hommat toimikaan, kun taas osan jutuista se tuntuu oppivan ihan vain katsomalla vierestä kun joku toinen tekee, ikään kuin itsekseen ja opettamatta. Välillä huomaan kokevani sen kanssa helposti itse turhautumisen tunteita, kun yritän opettaa sille jotakin uutta, vaikkapa esineen nostamista maasta ja tuntuu, ettei Snorre millään tajua, vaikka kuinka palkitsen kun se yrittää edes sinne päin. Yleensä sitten vaan yhtenä päivänä kun ei olla hetkeen edes treenattu ja päätän kokeilla, se suorittaa tempun tuosta vain kuin olisi koko ajan sen osannut.

Käsiteltävyydeltään Snorre on aika mutkaton tapaus. Sille ei ole yhtään vaikeaa seisoskella paikallaan ja kun joskus myönnän unohtaneeni sen puoleksi tunniksi yksin seisomaan kun piti vain pikaisesti käydä hakemassa jotakin, niin siellä se ihan tyytyväisenä jalkaansa lepuutellen seisoi, kun muistin unohtaneeni jotakin. Snorre ei häiriinny lääppimisestä tai puunaamisesta ja se jopa vaikuttaa tykkäävän, kun sen turpaa pussailee ja korvia vähän nujuuttaa. Harjaamisesta ruuna nautiskelee, etenkin kaulan ja ryntäiden harjaaminen ja rapsuttaminen on sen mieleen. Taluttaessa Snorre lompsii usein aika pitkällä ihmisen takana omaa hidasta tahtiaan ja hoputtaminen on aika lailla turhaa puuhaa. Hassua kyllä, traileriin Snorre kävelee suorastaan mielellään, ehkä siksi, että sitä sen kanssa on harjoiteltu tosi tosi paljon ja palkittu siitä aina ruhtinaallisesti. Niinpä se saattaa yrittää avonaisen traikun ohi mennessä sujahtaa suoraan sinne.

Ratsastaessa Snorre on alussa usein vähän jähmeä ja sitä täytyy vähän herätellä, että sen saa aktiiviseksi. Snorrella ei tosiaan ole kiire mihinkään ja se onkin liikkeiltään ja reaktioiltaan pikemmin hidas kuin nopea. Ruunan kehonhallinta ei ole ihan terävintä kärkeä tai ehkä pikemmin aivojen komentojen yhdistyminen kehoon on viiveistä. Se tarvitseekin esimerkiksi väistöissä vähän aikaa miettiäkseen, mihin jalat laitettiinkaan. Snorresta kuitenkin löytyy ihanaa yritteliäisyyttä ja sitkeyttä yrittää. Ruuna kuulee kyllä mitä ratsastaja sille sanoo, mutta sille pitää antaa aina hieman aikaa vastata apuun. Kun ratsastaja itse jaksaa olla aktiivinen ja innostava, Snorren voi saada innostettua yllättävän mukavaksi ja reippaaksikin. Puomeilla Snorre joutuu tosissaan keskittymään ja esteet sillä on tapana hypätä melko hyvällä ilmavaralla, niin ei tarvitse niin paljon miettiä niitä jalkoja. Esteillä tärkeintä on huolehtia riittävästä etenemisestä, Snorre kyllä yllättävän hyvin hoitaa itsensä esteistä yli, kun vaan tempoa on riittävästi.