K L E P P U R

Päätin astuttaa oman kasvattini Tonjan niin ikään omalla kasvatillamme Luddella. Vaikka Ludde on aina ollut minulle yksi niistä erityisistä hevosista, niin yhtään sen jälkeläistä en ollut vielä jättänyt kotiin. Tonja taas oli ensikertalainen, sitä ei oltu vielä astutettu kertaakaan. Tykkäsin kovasti Tonjasta ja siksi halusin valita sille orin tarkoin. Lopulta valinta oli itsestään selvä: tottahan toki astuttaisin sen Luddellani ja varsa jäisi kotiin. Ainakin jos se olisi tamma - ja tammahan se oli. Kaiken lisäksi vielä isänsä tapaan hiirakko, mikä oli minulle todella mieluisa yllätys. Kotiinhan se ilman muuta jäi ja nimeksi tuli Trine. Itse en välttämättä olisi valinnut sitä nimeä, mutta Kaitsu totesi varsan nähdessään, että se näyttää ihan Trineltä, joten Trine siitä sitten tuli.

Luonteeltaan Trine on lempeä ja äidillinen. Harmaalla tammalla on voimakkaat äidinvaistot ja korkea hoivavietti. Mitä pienempi toinen on, sitä kärsivällisemmin ja hellemmin Trine siihen suhtautuu. Toisinaan tämä hoivavietti menee kyllä vähän yli, sillä tallikissa ei välttämättä arvosta sitä, että hevonen tulee kesken unien tönimään turvallaan huolestuneena, että "onko kaikki kunnossa, mikset nouse jaloillesi?". Toisaalta Trine osaa olla hyvin varovainen kaikkien pikkuotusten kanssa. Lasten kanssa se on mahtava. Kerran 2-vuotias sukulaispoikani oli tutustumassa hevosiin Trinen avulla ja kun muksu pyllähti kumoon tamman mahan alle, viisas Trine pysähtyi kuin seinään ja kosketti maailman varovaisimman poikaa turvallaan tarkistaen, oliko kaikki hyvin. Se ei myöskään liikahtanut mihinkään, vaikka poika otti sitä suoraan turvasta kiinni. Sellainen se meidän Trine on. Myös aikuisten kanssa se on lempeä ja ystävällinen ja siksi sen kanssa toimiminen on aina mukavaa.

Trine on painottunut valjakkoajoon, sillä vaikka se on peruskoulutettu myös ratsuksi, niin tamma ei itse oikein pidä niistä hommista. Se on tosi herkkä ja sille ei ole löydetty kokeiluista huolimatta sellaista satulaa, jonka kanssa se viihtyisi ja kulkisi tyytyväisenä. Lisäksi sitä vaikuttavat inhottavan kylkiin osuvat pohkeet, joihin se reagoi pysähtelemällä ja jopa peruuttamalla. Etsimme eläinlääkärin kanssa vikaa mm. sen selästä ja suolistosta, mutta mainittavaa ei löytynyt. Olemme päättäneet sitten keskittyä sen kanssa valjakkoajoon, joka onkin Trinelle huomattavasti mieluisampaa puuhaa. Vaikka se on herkkä kyljistään ja selästään, niin valjakkovaljaat eivät sitä tunnu haittaavan ja niiden kanssa se kulkee ihan rentona. Trine onkin melko herkkä ja kuuliainen, mutta liikaa painostamista se ei siedä. Mitä vähemmän siltä joutuu vaatimaan, sitä paremmin se kulkee - parhaimmillaan se kulkee lähes ajatuksella.