Pöystiä on kaikessa tavallisuudessaan kummallisen vaikea kuvailla. Se on sellainen keskiarvohevonen, jossa ei ole mitään ylimääräistä, mitään äärimmäistä. Se ei ole missään nimessä iso, muttei ihan pienikään. Se ei ole erityisen komea, muttei myöskään mikään röllipeikko. Se ei ole nopea, eikä hidas. Ei penaalin terävin, eikä myöskään tylsin kynä. Luonteeltaankin se on kaikin tavoin aika keskiverto.

​

Pöystin kanssa ei tarvitse odottaa ongelmia, koska eipä niitä sen kanssa tule. Sen mutkattomuudessa on jotain hyvin ruunamaista. Pöysti ei huutele toisille hevosille, eikä sillä ole minkäänlaista tarvetta tuoda itseään esille. Ori on kotonaan missä tahansa, missä ruoka tulee varmasti turvan eteen ajallaan. Eikä senkään niin väliksi, jos vähän myöhässä tulee, kunhan tulee. Pöystille ei ole merkityksellistä, kuka sen narun päätä pitelee tai kuka sen selkään nousee. Se ei ole mitenkään kovin kiinnostunut ihmisistä sillä tavalla, mutta toisaalta se suhtautuu aina rennon ystävällisesti kaikkiin. Se ei varmaan edes huomaisi, jos taluttaja kesken kaiken vaihtuisi - no, ehkä se huomaisi, mutta ei se välittäisi siitä. Pöysti joka tapauksessa menee sinne, minne joku sitä ohjaa. Se on myös äärimmäisen helppo varustaa, tarhata, lastata ja kengittää. Pöysti vain seisoskelee rauhassa aloillaan, katsellen rentona taivaalla liiteleviä lintuja ja ehkä rouskuttaen samalla vähän heinää. 

​

Orille ei ole niin väliksi, lähdetäänkö ajamaan, mennäänkö kentälle ratsastamaan vai lähdetäänkö maastoon. Kaikki käy Pöystille ja kaikkeen suhtaudutaan yhtä lungisti. Pöystiä voisi erehtyä luulemaan laiskaksi, mutta ei se kyllä sitäkään ole, jos nyt ei mitenkään erityisen tehokaskaan. Se kuitenkin suorittaa kaiken osaamansa tosi tasaisesti ja tasaisuus onkin oikeastaan yksi sen vahvoista puolista. Kouluradalla se saa kehuja tasaisesta muodostaan, tasaisesta kuolaintuntumasta ja tasaisesta tahdistaan. Kuitenkin jos haluaa sen liikkeisiin vähän lisää näyttävyyttä, vähän lisää draivia tai vähän lisää kokoamista, siltä joutuu sitä vähän vaatimaan. Pöystille ei ole ihan helpointa pidentää askeltaan, joten sitä saa vähän kaivella sieltä. Orin liikkeet ovat myös aika tavanomaiset, eivät erityisen näyttävät, mutta toisaalta kuitenkin puhtaat ja tahdikkaat. Esteradalla sen tasaisuus on myös hyvä juttu, koska sen laukkarytmi pysyy vaivattomasti yllä esteiden välissä. Maastossakin Pöysti on kaiken kansan hevonen, sen selkään voi laittaa yhtä lailla naapurin Pirjon kuin Pirjon lapsenlapsenkin ja luottaa siihen, että ori tuo ratsastajansa ongelmitta kotiinkin. Pöysti ei pukittele, ryöstä tai yleensä juurikaan kuumu, mutta kyllä se joskus voi säpsyä ja ihmetellä jotain yhtäkkisiä ääniä ja ilmiöitä. Ei se kuitenkaan mikään pelkuri ole, sellainen perusrohkea hevonen.